Kerron myöhemmin jokaisesta kirjasta ja sen taustoista erikseen. Näin aluksi muutama yleisempi seikka kirjoistani ja tavastani kirjoittaa.
Jokaisen kirjan tapahtumapaikat ovat pääosiltaan autenttisia, todellisia. Joiltakin osin yksityiskohdat saattavat olla juonen vuoksi kirjoittajan mielikuvitusta, mutta vain vähäisiltä osin. Myös kirjoissa kuvatut vaellusreitit, polut, melontareitit, maisemakohdat ja niin edelleen, ovat suurimmaksi osaksi todenmukaisia. Siten kirjat tavallaan ovat myös eräänlaisia vaellus- tai melontaoppaita. Olen itse kulkenut nuo "keinot" - kuten Lapissa vanhastaan on reittejä nimitetty - läpi ja kokemusteni pohjalta siirtänyt ne kirjan tapahtumiin.
Olen pyrkinyt myös muutoin kuvaamaan luonnon yksityiskohtia sellaisena kuin ne olen niitä itse juuri noilla reiteillä ja paikoilla kokenut. Jos kirjaan on pujahtanut näiltä osin virheitä, ne tietysti ovat tahattomia. Kun esimerkiksi Haltin reitillä tunturissa juoksee kettu, se on todellisuudessakin tapahtunut. Ja kun esimerkiksi Inarijärven Palosaaressa pyrähtelee riekkopoikue, se on todellisuudessa tapahtunut.
Kirjojen varsinainen juoni - siis jännitysjuoni - on kirjoittajan luomaa mielikuvitusta, fiktiota. Yleensä olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että juoni voisi jopa olla totta. Ainakaan toistaiseksi en ole halunnut käyttää aivan mahdottomia juonirakenteita, vaikka niillä jännitystä kenties voisi huomattavasti lisätäkin ja vaikka ne kenties ensisijaista kohdelukijakuntaa enemmän kiehtoisivatkin. Tulevaisuus tulee näyttämään, annanko ehkä mielikuvitukselle jatkossa enemmän vapauksia lentää. Inarijärven aarteessa juonella on todellisuuspohjainen esikuvansa, josta kerron tarkemmin tuon kirjan esittelyn yhteydessä.
Jokaisessa kirjassa on melko runsas valokuvakuvitus. Kuvat ovat pääsääntöisesti todenmukaisia, siis otettuja niiltä paikoilta, joihin ne kirjassa liittyvät. Ne ovat todellisia myös siltä osin, että ne eivät ole kirjaa varten tai muutoinkaan lavastettuja.
Pahoitellen joudun toteamaan, että kuvien esitystaso kirjassa jää onnettoman heikoksi. Osaksi se on seurausta siitä, että osa kuvista on jo melko vanhoja ja otettu oman aikansa halpakameralla. Osaksi kuvien heikohko taso on seurausta siitä, että kuvat ovat alun perin suurimmaksi osaksi värikuvia, ja kirjaa varten ne on painokustannusten vuoksi muunnettu mustavalkokuviksi, jolloin niiden taso ei ole säilynyt alkuperäistä vastaavana. Täytyykin toivoa, että väripainotekniikan kehittyminen ja halpeneminen mahdollistaisi joskus värikuvien käyttämisen ilman, että pienten painosten hinta nousee kohtuuttoman korkeaksi.
Eräs kirjallisuuden asiantuntija arvioi aikoinaan ensimmäistä teostani ja kuvasi sen olevan tyyliltään 1950-luvun poikakirjallisuutta, jolla ei ole sijaa tämän päivän lukijoiden keskuudessa.
Tyylini suhteen hän varmaankin oli oikeassa. Kiinnostavuuden suhteen toivottavasti väärässä.
Kirjani varmaankin - ja omasta mielestäni toivottavasti! - muistuttavatkin niitä reippaita suoratoimintaisia nuortenkirjoja, joita itse varhaisnuorena ja vähän varttuneempanakin ahmin. En ole edes halunnut ottaa kirjoihini mitään sen suurempia ihmissuhdepohdiskeluja, henkistä ahdistusta, nuoren omanminän etsimistä perhe- ja kaveripiirissä tai mitään muutakaan sen kaltaista. Jätän sen suosiolla nykylinjan nuortenkirjoille. Haluan, että omissa kirjoissani nuoret nauttivat luonnon, erityisesti Lapin luonnon, helmassa, asettavat oman kestävyytensä koetukselle, toimivat luonnon ehdoilla, erottavat hyvän ja pahan, puolustavat ja suolelevat luontoa, ihastuvat Lapin maisemaan, seikkailevat ja selviävät seikkailuistaan voittajina.
Asiantuntijan mielipiteestä huolimatta toivon olevani oikeassa siinä, että nykypäivänkin nuoret tarvitsevat myös tällaista kirjallisuutta ja että sen lukeminen ei tee heistä onnettomampia, vaan päinvastoin vahvistaa elämänmyönteistä asennetta.
Matti 8.3.2012
Blogini taustakuvaksi - ainakin toistaiseksi - laitoin näkymän Kovddoskaisilta Meekonin laaksoon, jonka reunassa nyppylänä - näin yläsuunnasta katsottuna - kohoaa kuuluisa Saivaara. Huumaava Haltin reitti -kirjassani keskeiset tapahtuma sijoittuvat juuri kuvassa näkyvän järven rantamille Saivaaran tuntumaan. Saivaaran huipulle ns. perässähiihtäjät kiinnittivät muistolaatan presidentti Urho Kekkosen 80-vuotispäivän kunniaksi. Presidentti Kekkosen hiihto- ja kalastusretkien mielipaikkoja oli Porojärvi Saivaaran juurella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti